Pyhä Birma - kissojen Rolls Royce

Taru Pyhä Birman synnystä


Taru kertoo, että eräässä Burman temppelissä, nimeltään Lao-Tsun , asui kultainen jumalatar nimeltään Tsun Kya-Kse. Jumalattarella oli säihkyvän siniset safiiri silmät.Eräänä yönä, temppeliin tunkeutuivat ryöstäjät. Ryöstäjät surmasivat ylimmäisen papin, Kitta Mun-han, ja samalla kun papin henki jätti hänen ruumiinsa, hyppäsi hänen uskollinen kissansa, nimeltään Sinh hänen päällensä. Paikalle kokoontuneet papit näkivät, kuinka kissan turkki vaihtoi väriä kullanhohtoiseksi ja silmät saivat häikäisevän safiirin sinisen loisteen, kuten jumalattarellakin. Naama, korvat, tassut ja häntä saivat Burman hedelmällisen maan värin. Ainoastaan Sinh’n tassut, jotka koskettivat pappia saivat puhtaan valkoisen värin. Myös muut temppelin kissat saivat jumalaisen värin ja siitä lähtien papit pitivät näitä pyhiä kissoja temppeleissään. Papit myös uskoivat, että pyhät kissat vievät kuolevan papin hengen jumalan luokse.
Pyhä Birma on siis alkujaan läntisestä Burmasta, ja samantyyppisiä naamiokissoja on dokumentoitu muinaisessa Thaimaassa.

Olkoonkin tarut sitten vain taruja, mutta tosiasia on, että Birma on maailman vanhimpia tunnettuja rotuja. Ensimmäiset maininnat naamiokissoista Burman temppeleissä löytyvät jo 1800-luvun loppupuolelta.

Kerrotaan, että Englantilainen majuri, Gordon Russell ja hänen ystävänsä August Pavie hankkivat papeilta 2 kissaa, uroksen ja naaraan, jotka he kuljettivat Ranskaan. Uros menehtyi laivamatkalla, mutta naaras selviytyi, ja oli kantavana. Tästä pentueesta saivat alkunsa Birmat. Naaras, nimeltään Sita, sai pennun nimeltään Poupee de Madalpour. Poupee de Madalpour astutettiin siamilaisuroksella ja tästä vähitellen kehittyi Birmarotu.
Birma hyväksyttiin roduksi vuonna 1925 ja ensimmäinen Birma näyttelyssä nähtiin samana vuonna Ranskassa.



Kuvassa on ensimmäinen Birma-kasvattaja Mlle. Marcelle Adam sylissään ensimmäisiä Birmoja, Manou de Madalpour. Kissassa on yhdistynyt aito Burmasta tuotu kissa, sekä pitkäkarvainen siamilainen.



Toisen maailmansodan aikana Birmakanta väheni dramaattisesti, mutta onneksi muutama yksilö säilyi. Näistä yksilöistä saatiin muutaman kasvattajan voimin palautettua Birma-rotu.
Birmojen kasvatukseen käytettiin siis siamilaisia sekä persialaisia. Aluksi Birman tyyppi olikin hyvin elegantti, lähellä siamilaista mutta persialaisten käytön ansiosta saatiin aikaiseksi Birman keskilinjainen tyyppi. Birmassa mikään ei ole liioiteltua.
Kuvassa toinen alun Birmakasvattaja, Mlle. Boyer. Myös Rouva Boyerin ansiota on, että meillä on nykyisin Birmarotu. Sylissään tämänpäivän Birmojen sukutauluista löytyvä esi-isä, Orloff de Kaabaa, joka jo muistuttaa jonkin verran nykyistä tyyppiä.



Ensimmäinen Pyhä Birma tuli Suomeen vuonna 1970 Ruotsista ja ensimmäiset suomalaiset pennut syntyivät seuraavana vuonna. Nykyisin Birmoja rekisteröidään vuosittain jo n. 250 kpl, ja vuonna 2003 Pyhä Birma oli Kissaliiton rekisterin mukaan rekisteröidyin rotu.

Ulkonäkö

Pyhä Birma on puolipitkäkarvainen naamiokissa, jolla on aina valkoiset tassut. Birman turkki on silkkinen ja helppohoitoinen, eikä turkki juurikaan takkuunnu. Birmalla on vaalean kullan värinen turkki, naamioväritys on kasvoissa, korvissa, jaloissa ja hännässä. Turkin sävy mukailee naamion väritystä.
Turkki pitenee kaulassa tuuheaksi kauluriksi. Etujaloissa on puhtaanvalkoiset hansikkaat ja takajaloissa valkoisen tulee jatkua jalan takaosassa kiilana, kuin ylösalaisin käännetty v-kirjain. Lisätietoja Birmojen sukista ja kiiloista löytyy täältä. Hyväksyttyjä naamiovärejä on 20: ruskea, sininen, suklaa, lila, punainen, creme sekä nämä värit
tabbykuvioisina. Kilpikonnanaamioiden värit ovat: ruskea, sininen, suklaa ja lila, nämä löytyvät myös tabbyinä.Kissa on kooltaan keskikokoinen, naaraat on uroksia pienempiä. Naaraiden keskimääräinen paino on n. 4 kiloa, urosten painon ollessa parhaimmillaan noin 6 kiloa. Jalat ovat lyhyet ja vahvat. Birman pää on vahvarakenteinen, korvat ovat melko pienet, nenä keskipitkä. Silmät ovat
syvän siniset, pyöreähköt, hieman ovaalin muotoiset. Kissan häntä on keskipitkä ja tuuhea.

Terveys ja luonne

Rotuna Birma on hyvin terve. Mitään varsinaista rodunomaista sairautta ei ole, mutta kaikki muihinkin kissoihin iskevät taudit tarttuvat myös Birmaan.
Luonteeltaan Pyhä Birma on ystävällinen, rohkea ja rauhallinen kissa. Se on hyvin mukautuvainen ja sosiaalinen, leikkisä ja utelias, kiinnostunut kaikesta mitä omistaja tekee. Birma sopeutuu loistavasti myös muihin eläimiin ja viihtyy perhekissana. Birma nauttii ihmisten seurasta ja sopii hienosti kaupunkiasuntoon. Rauhallisen luonteensa vuoksi se tulee toimeen hyvin myös lapsiperheessä. Turkki ei takkuunnu ja on helppohoitoinen, vaatien kuitenkin kampausta silloin tällöin. Näyttelykissan turkkia on hoidettava enemmän, pesu ennen näyttelyä on usein tarpeen.

Birmojen kasvatus

Kasvatus on erittäin vaativaa. Birma on haastavimpia rotuja kasvattaa. Birmassa on niin monta asiaa, joiden on oltava kohdallaan. Myös tuomarit sanovat Birmaa vaikeaksi roduksi arvostella. Lähes joka pentueeseen syntyy värivirheellisiä pentuja, koska sukkien ja kiilojen periytyminen on erittäin vaikea ennustaa. Kaksi kissaa täydellisillä sukilla, voivat saada erittäin huonosukkaisia jälkeläisiä, kun taas kaksi epätäydellisillä sukilla varustettua yksilöä voivat saada aikaiseksi täydelliset sukat. Mutta pitää muistaa, että Birma on paljon muutakin, kuin vain ne valkoiset sukat. Lisäksi on niin monta asiaa joiden pitää olla kohdallaan. Birmalla tulee olla myös ns. Birma-look, aivan oma ilmeensä, josta kissan tunnistaa Birmaksi, muiden naamiokissojen joukosta.

Pyhä Birmalla on oma rotuyhdistyksensä, löydät sen osoitteesta http://www.birma.fi