Hei, olen Tanja Luoma. -75 syntynyt armoton kissaihminen. Työskentelen linja-autonkuljettajana Länsilinjoilla ja asun Ylöjärvellä kissojemme sekä kahden poikani, Villen (04) ja Veetin (06) kanssa.

Kissaharrastuksessa kokemusta löytyy niin maatiaiskissoista, löytöeläintoiminnasta kuin rotukissoistakin. Kasvatus ja näyttelyttäminen kiinnostaa ja toiminta kissayhdistyksissä. Olen toiminut mm kotikissayhdistyksessä varapuheenjohtajana, Pyhän Birman kissa ryn pentuvälittäjänä ja varapuheenjohtajana sekä useita vuoaia Suomen Kissaliiton rotutoimikunnassa.

Myös autot kiehtovat ja suuri osa vapaa-ajasta kuluu autojemme parissa. Erityisesti Mitsubishi-merkkiset autot ovat minun juttuni. Rata-autoilu on intohimoni ja kesät kuluvatkin usein ratoja kierrellessä Mitsubishi Lancer Evolution autollani. Talvisin pyritään tahkoamaan jääratoja mahdollisuuksien mukaan vanhalla vm -82 takaveto Galantilla.

Jäsenenä mm Pyhän Birman kissa ry:ssä, Pirkanmaan rotukissayhdistyksessä, Tampereen urheiluautoilijoissa, Mitsubishi Club Finlandissa....

Kissaharrastuksesta


Kissat ovat rakas harrastukseni. Aloitin kissaharrastuksen kotikissani Empun, Lilyn ja Ronjan kanssa, aluksi ihan kotikissanäyttelyistä, mutta lopulta huomasin harkitsevani rotukissaa. Lähdin siis rotunäyttelyyn etsimään meille omaa rotua.

PentuKun näin Pyhä Birman ensi kerran elävänä, päätin alkaa etsimään omaa pyhää pentua, ruskeanaamio naarasta, jonka kanssa voisi käydä näyttelyssäkin.

Kävin muutamaa pentua katsomassa, mutta jotain puuttui, kunnes lähdin Kirakan-kasvattajan Anneli Teikarin luokse pentuja katsomaan. Hänellä oli vapaana ruskeanaamio naaraspentu, jolla ei ollut mitään pahaa virhettä, mutta näyttelymenestystä hän ei pennulle luvannut.

Menin hänen luokseen ja pentuhuoneeseen. Sängyllä riekkui muutama pentu ja kun polvistuin sängyn viereen, yksi pennuista "hyökkäsi" suoraan naamaani kohti. Tämä oli juuri se pentu jota olin mennyt katsomaan, tosin olin jo niin rakastunut, että olisi ollut aivan sama, vaikka tuon kanssa ei olisi voinut mennä näyttelyyn.

Siiri muutti meille alkuvuodesta 1999. Muistan sen tunteen kun pentu tuli, en voinut uskoa sitä todeksi. Ne siniset silmät olivat kauneinta mitä olin koskaan nähnyt ja leijuin pilvissä pitkään. Pentu

Ensimmäinen näyttely koitti pian ja Siiri olikin TP. Peli oli selvä, olin koukussa kissanäyttelyihin. Sen jälkeen on tullut kierrettyä lähes kaikki kotimaiset näyttelyt, sekä joitakin ulkomaan näyttelyitä.

Kasvattajan kannustuksesta uskaltauduin myös kokeilemaan kasvatusta ja jäin siihenkin koukkuun. Rakastan tätä ihanaa rotua ja moni kissatuttavani onkin sanonut, ettei voisi kuvitellakaan minulle toista rotua. Olemme kuulemma luonteiltammekin samanlaisia. :)