Hei, olen Tanja Luoma. -75 syntynyt kissanainen. Työskentelen raskaankaluston liikenneopettajana Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa. Asun pääasiassa Ylöjärvellä kissojemme sekä kahden poikani, Villen (-04) ja Veetin (-06) kanssa. Elän parisuhteessa pohjanmaalaisen miehen kanssa ja vietämme paljon aikaa myös Laihialla.

Kissaharrastuksessa kokemusta löytyy niin maatiaiskissoista, löytöeläintoiminnasta kuin rotukissoistakin. Näyttelytoiminta on ollut suuri intohimoni, mutta viime vuosina se on radikaalisti vähentynyt. Olen toiminut mm kotikissayhdistyksessä varapuheenjohtajana, Pyhän Birman kissa ryn pentuvälittäjänä ja varapuheenjohtajana sekä useita vuosia Suomen Kissaliiton rotutoimikunnassa.

Myös autot kiehtovat ja suuri osa vapaa-ajasta kului autojeni parissa. Erityisesti Mitsubishi-merkkiset autot ovat minun juttuni.Autoharrastus on ollut olosuhteiden pakosta hieman tauolla, mutta suunnitelmat tulevaisuuteen on jo olemassa.

Rata-autoilu on intohimoni ja kesät kuluivatkin usein ratoja kierrellessä Mitsubishi Lancer Evolution I autollani. Talvisin tulee ajettua jääratoja mahdollisuuksien mukaan vanhalla vm -82 takaveto Galantilla. Lisäksi autoharrastus käsittää jokamiesluokan autojen rakentelua ja ensi kesänä olisi tarkoitus starttailla taas pitkästä aikaa kisatoimintaa. Myös rallisprint-kisoissa tulee kierreltyä miehen ajaessa Alfa Romeo kilpa-autollaan V1600 luokassa alfalttisarjaa.

 

 

 

 

Jäsenenä olen mm Pyhän Birman kissa ry:ssä, Pirkanmaan rotukissayhdistyksessä, Ylöjärven moottorikerhossa, Tampereen urheiluautoilijoissa, Mitsubishi Club Finlandissa....

Kissaharrastuksesta

Kissat ovat rakas harrastukseni. Aloitin kissaharrastuksen kotikissani Empun, Lilyn ja Ronjan kanssa, aluksi ihan kotikissanäyttelyistä, mutta lopulta huomasin harkitsevani rotukissaa. Lähdin siis rotunäyttelyyn etsimään omaa rotuani.

PentuKun näin Pyhä Birman ensi kerran elävänä, päätin alkaa etsimään omaa pyhää pentua, ruskeanaamio naarasta, jonka kanssa voisi käydä näyttelyssäkin.

Kävin muutamaa pentua katsomassa, mutta jotain puuttui, kunnes lähdin Kirakan-kasvattajan Anneli Teikarin luokse pentuja katsomaan. Hänellä oli vapaana ruskeanaamio naaraspentu, jolla ei ollut mitään pahaa virhettä, mutta näyttelymenestystä hän ei pennulle luvannut.

Menin hänen luokseen ja pentuhuoneeseen. Sängyllä riekkui muutama pentu ja kun polvistuin sängyn viereen, yksi pennuista "hyökkäsi" suoraan naamaani kohti. Tämä oli juuri se pentu jota olin mennyt katsomaan, tosin olin jo niin rakastunut, että olisi ollut aivan sama, vaikka tuon kanssa ei olisi voinut mennä näyttelyyn.

Siiri muutti meille alkuvuodesta 1999. Muistan sen tunteen kun pentu tuli, en voinut uskoa sitä todeksi. Ne siniset silmät olivat kauneinta mitä olin koskaan nähnyt ja leijuin pilvissä pitkään. Pentu

Ensimmäinen näyttely koitti pian ja Siiri olikin TP. Peli oli selvä, olin koukussa kissanäyttelyihin. Sen jälkeen on tullut kierrettyä lähes kaikki kotimaiset näyttelyt, sekä joitakin ulkomaan näyttelyitä.

Kasvattajan kannustuksesta uskaltauduin myös kokeilemaan kasvatusta ja jäin siihenkin koukkuun. Rakastan tätä ihanaa rotua ja moni kissatuttavani onkin sanonut, ettei voisi kuvitellakaan minulle toista rotua. Olemme kuulemma luonteiltammekin samanlaisia. :)